HISTORIA - JALKAPALLOILUN VALTAKAUSI (1960- JA 1970-LUKU) osa 2


Edellä mainittuihin vuoden 1975 pm-hiihtokilpailuihin raumalaiset hiihtäjät tulivat vihaisina, kun he luulivat tulleensa petetyiksi. He eivät nimittäin olleet nähneet lunta missään koko matkalla, eikä sitä ollut koulun pihassakaan. Tuiskulaiset neuvoivat heitä kuitenkin menemään kallion taakse, mistä löytyi lumella merkitty latu. Eksymismahdollisuutta ei siis ollut, sillä lunta ei tosiaankaan ollut missään muualla kuin ladulla. Sää oli kilpailujen aikanakin lämmin ja aurinkoinen. Viimeiset maaliin tulleet hiihtäjät sujuttelivat suoraan heinikkoon, sillä kilpailujen edetessä lumi väheni maalipaikalla aivan silmissä ja lopuksi sitä ei ollut maaliviivan jälkeen enää hiutalettakaan. Kilpailujen jälkeen jopa raumalaiset kiittelivät latua ja koko kilpailuja. Uskomatonta se tosiaan olikin, mutta kyllä kilpailujen hyväksi olikin tehty erittäin paljon talkootyötä.
Siitä asti, kun uusi koulu valmistui, on harrastettu myös lentopalloilua. Sitä on pelailtu lähinnä kuntoilumielellä, mutta miesten joukkue otti kaudella 1972-73 tuntumaa myös sarjapeleihin. Koulun sali osoittautui kuitenkin armotta liian pieneksi ja näin tämä kokeilu loppui lyhyeen.
Samoihin aikoihin alkoi jälleen myös tyttöjen toiminta vilkastua. Tästä kiitos lankeaa Anneli Manniselle, joka alkoi ohjata jumppaharjoituksia ja sai tytöt innostumaan muustakin toiminnasta. He alkoivat harrastaa myös ohjelmatoimintaa. Niinpä he sitten järjestivätkin muun muassa joulujuhlia ja naamiaisia. He valmistivat itse jopa näytelmiäkin. Tähän aikaan myös naisten ja miesten yhteisjumpat olivat erittäin suosittuja.
Perinteisesti lähes joka kesä järjestettiin nuorten leiri joko yksin tai joskus myös yhdessä Suosmeren Salvan kanssa eri puolilla Satakuntaa. Useasti nuoria on kustannettu myös piirin leirille, joskus jopa valtakunnallisellekin. Edelleenkin leiritoiminta kuuluu seuran ohjelmaan, joskaan ei aivan joka vuosi.
Nuorisotoiminta eli siis vilkasta aikaa. Kylän nuoria oli mukana toiminnassa useita kymmeniä. Silloin tuli esille ajatus nuorisotilan saamiseksi Harjunpäähän. Tuisku tekikin vuonna 1974 aloitteen kunnalle tilojen rakentamisesta koulun tyhjillään olevaan kellariin. Ehdotus saikin tuulta purjeisiin ja kunta laati suunnitelmat, mutta sille asteelle hanke sitten jäikin. Seura ei ole kuitenkaan asiaa unohtanut, vaan on muutaman vuoden välein lähetellyt kirjelmiä kunnalle ja pitänyt näin hanketta vireillä. Vihdoinkin vuonna 1997 voitiin kyläläisten talkoovoimin aloittaa monitoimitilan rakentaminen koulun kellariin vasta kolmansien kunnan laatimien suunnitelmien mukaisesti.
Vuosi 1977 oli Tuiskun juhlavuosi. Perustamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Alkuvuonna järjestettiin juhlahiihdot ja varsinaista juhlaa vietettiin lokakuun lopulla työväentalossa. Juhlassa vihittiin seuran uusi lippu. Ensimmäiset uudet pöytäviirit luovutettiin vielä elossa oleville perustajajäsenille Kalle Vesalle ja Niilo Nurmille sekä pitkäaikaisille seura-aktiiveille Reino Tuorille, Pekka Raitaniemelle, Heikki Hällströmille, Archie Helinille ja Kalervo Virtaselle. Juhlapuheen piti täpötäydelle salille Jali Westergård. Ohjelmassa oli myös musiikkia, huumoria, naisvoimistelua ja lopuksi tietysti tanssia.
Työväen Urheiluliitolle 1960- ja 70-luku olivat sisäisesti vaikeita aikoja. TUL nimittäin repeytyi kahtia, kun osa sosialidemokraateista perusti suuntariitojen vuoksi uuden urheilun keskusjärjestön Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK). Tämä "tuskaksi" kutsuttu järjestö perustettiin aivan vuoden 1959 lopulla ja se toimi aina vuoden 1979 kesään asti, jolloin pääosa seuroista liittyi takaisin TUL:ään. Liiton hajaannus ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään Tuiskun toimintaan, sillä seura pysyi koko ajan vakaasti TUL:n alaisuudessa.

 

 
© Harjunpään Tuisku ry   -   2004 - 2012   |   Sivujen toteutus